Manta

Manta viihtyy usein vaatekaapissani ja suree kun ei voi vielä tulla raskaaksi - tai oikeastaan luulee olevansa "valeraskaana" ja etsii pentujaan (luulee jonkun varastaneen ne). 

Manta on 9 kuukauden ikäinen Venäläis-Eurooppalaisen laikan ja ajokoiran risteytys, piilogeeneissä on myös Saksanpaimenkoiraa. Kuten nimestä jo voi arvata, manta on narttukoira ja selvästi hyvin äidillinen, sillä koko ajan tuntuu kuin Manta enemmän ja enemmän uskoisi olevansa jo äiti ja se etsii "pentujaan" koko ajan, koska luulee että joku on vienyt ne pois luotaan. Tekee mielellään pesän vaatekaappiini ja pyykkikoriin, jonne menee makaamaan ja raahaa pehmolelujakin mukaan. Jos menet Mantaa pesään häiritsemään, saatat menettää sormesi sillä hän kyllä suojelee pesää ja pentuja.

Manta ei selvästikään ymmärrä olevansa vielä liian nuori raskautumaan ja kantamaan huolta pennuistaan, vaikka olemme yrittäneet selittää hänelle sitä. 

Pikkupentuna Manta oli aivan hirveä, puri kaikkea kovaa ja ihan koko ajan, heti kun heräsi siihen asti että meni nukkumaan. Kolme kaulapantaa meni rikki, yhden Manta otti itse pois ja nykyään Manta käyttää sekä valjaita, että kaulapantaa. Ulkona Manta on niin kova vetämään jos tulee autoja, että ei sitä meinaa jaksaa kukaan pitää kiinni, Mantakun ei ole vieläkään oppinut ettei autoja saa jahdata. Karkaamiskertoja Mantalla on varmasti jo pienen elämänsä aikana kertynyt lähemmäs kymmenen, ekat kerrat ihan ensimmäisillä viikoilla jolloin hän oli meillä. Pikku pentuna Manta myös tykkäsi juosta vapaana pihalla ja läheisessä metsässä, mutta nyt jos päästät Mantan irti, se on heti juoksulenkki naapurin poikakaverin luokse, nimittäin naapurissa asuu karjalankarhukoira Roope jonka kanssa Manta aiotaan astuttaa vanhempana. Mökillä Manta tykkäsi olla todella paljon, kun sai juoksennella vapaana niin paljon kuin halusi - kunnes sattui se jalan loukkaaminen ja eläinlääkärireissu. 

Manta tykkää kaikenlaisesta mitä suuhunsa saa vain pöllittyä, huulirasvat, lapaset, suklaakeksit ja sipsit, ja jos syömme sipsejä, Manta muistuttaa joka toisella suupalalla et hei mun vuoro nyt! yleensä kuitenkin se kermaviili maistuu paremmin... Nykyään Mantalle on kehittynyt huvittava tapa ilmoittaa jos ei tykkää jostain ruoasta tai siitä astiasta, missä ruokaa on. Se nimittäin tarraa kupista hampailla kiinni ja raahaa sen keskelle olohuoneen lattiaa ja jos sen kantaa takaisin, Manta raahaa sen lähes välittömästi takaisin olohuoneeseen. 

Mantalle kaikista rakkain ja läheisin henkilö on äiti, jonka vieressä Manta myös öisin nukkuu. Iltaisin nukkumaan mennessä pitää sukat haistella että todellakin on sama henkilö ja aamulla pitää silmät avata että Manta tietää, että on hengissä. Minun huoneeseen Manta haluaisi koko ajan, ja jos päästän sen sinne, se nuuskii hetken aikaa, pyörii ympyrää, käy näykkimässä sormesta tai jalasta ja poistuu huoneesta. Jos taas en päästä, Manta raapii ovea niin että siihen tuntuu jäävän naarmuja, vaikka oikeasti siinä ei ole mitään jälkiä raavinnasta. 

Juoksunaru pihalla on Mantan suosikkipaikka, jossa Manta tykkää "purkaa ylimääräistä energiaansa"juoksemalla, mutta lähinnä se vain makoilee tyytyväisenä maassa ja haukkuu naapurin koirien kanssa kilpaa. Raketteja Manta pelkäsi hieman, toisin kuin meidän entinen koira Ykä, joka ei pelännyt koskaan yhtään. 

Jos Manta jätetään hetkeksi ulkopuolelle vaikkapa lautapelin pelaamisen ajaksi, Manta osoittaa mieltä näykkimällä välillä jalasta ja se häiritsee peliä todella paljon. Kun Manta oli pikkupentu, meinasimme monta kertaa luopua toivosta ja soittaa omistajan hakemaan koiransa takaisin, kun se oli kertakaikkiaan niin hirveä! puri koko ajan kaikkea mahdollista, roikkui jaloissa, teki tarpeensa suurimmaksi osaksi minun huoneeseen ja oli muutenkin TODELLA agressiivinen, mutta nyt Manta on paljon aikuistunut ja on 95%:tia rauhallisempi kuin pikkupentuna. Tullessaan meille Manta painoi vain kaksi kiloa ja nyt Manta painaa jo yli kaksikymmentä kiloa. 

VIDEO MANTAN PESÄPUUHISTA VAATEKAAPISSANI 7.1.2014